Menu Viikinkilaivat
Viikingit käsittelivät ruoria melkeinpä paremmin kuin auraa. He olivat taitavia laivanrakentajia ja merimiehiä sekä erinomaisia navigoimaan. Aika, jota kutsutaan viikinkiajaksi sai alkunsa kun Skandinavian kansat n. 800 j.Kr lähtivät merien taakse tekemään kauppaa, mutta myös ryöväämään ja valloittamaan.
Maa toisensa jälkeen valloitettiin viikinkien merenkulku- sekä sotataitojen ansiosta. Vasta kun ryöstöretket olivat jatkuneet pari sataa vuotta Euroopan kansat oppivat vastustamaan viikinkien hyökkäyksiä menestyksekkäästi, ja viikinkiaika loppui 1000-luvun puolivälissä.
Kölin keksiminen teki pohjoismaalaisista lyömättömiä merenkävijöita. Veneillä, joissa oli köli voitiin purjehtia eikä vain soutaa. Kölin ansiosta voitiin rakentaa leveitä, merikelpoisia laivoja jonka syväys oli pieni. Ohjausairo oli kiinnitettynä laivan peräpäähän oikealle puolelle. Sen takia veneen oikeasta puolesta käytetään edelleen ruotsin kielestä peräisin olevaa nimitystä tyyrpuuri (styra=ohjata).
Tarkalleen ei tiedetä kuinka korkea masto aluksissa oli, mutta todennäköisesti se oli aika matala. Purje oli samanmuotoinen kuin myöhempien aikojen raakapurje täysitakiloiduissa aluksissa. Matalan maston ja purjeen hyvä puoli oli että takiloinnin vaatimukset ja painolastin tarve olivat vähäiset. Vedenalaiseen runkoon tehtiin tukipalkit jotta se kestäisi maston paineen. Varalaidasta tehtiin entistä korkeampi jotta vesi ei laivan keinuessa tulisi laitojen yli.
Viikingeillä oli eri alukset eri tarkoituksiin. Merten yli suuntaaville kauppamatkoille oli suuret, leveät alukset, suojaisiin vesiin pienemmät rahtilaivat, lisäksi oli kalastusveneet ja tietenkin pitkät, kapeat ja nopeat sota-alukset.
Viikinkiaikaisia aluksia on löytynyt useita, ja ne antavat hyvän kuvan viikinkien laivarakennustaidoista. Kuuluisimmat laivat ovat Gokstadin- ja Oseberginlaivat Norjassa. Suomesta on löytynyt vain yksi viikinkiaikainen hylky, Lapuri-saaren edustalta Suomenlahdesta, läheltä Suomen itärajaa. Huonosti säilynyt 12-metrinen hylky makaa meren pohjalla, mutta meriarkeologi Harry Alopaeus on monen vuoden tutkimustyön ansiosta onnistunut tekemään laivasta piirustuksen joka vastannee todellisuutta. Viikinkiajan Laiva ry on rakentanut täydellisen kopion laivasta. Laivan nimi on Sotka.
Vaikka laivat olivat merikelpoisia, niissä ei ollut hyttejä eikä minkäänlaisia mukavuuksia. Merellä yövyttäessä täytyi nukkua kannella, ehkä telttakankaan tai vällyn alla. Viikingeillä oli hyvät astronomiset taidot, joten he osasivat navigoida kaukaisiin paikkoihin suurten merten ylitse, mutta mikäli oli mahdollista he purjehtivat mieluiten suojaisia reittejä pitkin. Silloin oli mahdollista rantautua yöksi ja yöpyä hieman mukavammin teltoissa. Viikinkien Idäntie joka kulki Hiittisten saariston läpi, Kemiönsaaren eteläpuolelta, oli yksi näistä suhteellisen suojaisista reiteistä. Suojaisat reitit olivat hyviä myöskin siksi että satamaan oli helppoa hakeutua sumun tai myrskyn yllättäessä.
Rosalan Viikinkikeskuksen viikinkilaivat
Viikinkikylästä löytyy kaksi rekonstruoitua viikinkilaivaa, sotalaiva Alvilda sekä pienempi viikinkivene Hogland, josta on rakennettu oma näyttelynsä päällikön hautalaivana.
Hogland on replika yllä mainitusta Lapuri-laivasta. Se on 9 metriä pitkä, 2,5 metriä leveä ja painaa noin 2 tonnia. Sen rooli viikinkikylässä on toimia hautalaivana, esitelläkseen kuinka viikinkipäällikön hautaus tapahtui.
Hautausmenot
Kun viikinkisoturi kuoli, suorittettiin hautajaisseremonia. Kuolleen lähiomainen sulki hänen silmänsä ja suunsa. Sen jälkeen kuoleman enkeliksi kutsuttu vanha nainen pesi ruumiin. Päällikkö puettiin parhaimpiinsa ja asetettiin nahkoilla peitetylle pedille hautalaivaan.
Mukaansa hautaan vainaja sai kaikki ne tavarat, joita kuviteltiin hänen tarvitsevan tuonpuoleisessa. Tärkeää oli varsinkin olut ja ruoka, raha, aseet, korut ja joskus jopa kotieläimet kuten koira tai hevonen.
Hautaustavat vaihtelivat paikasta toiseen. Eräillä alueilla kuollut haudattiin maahan tai kiviröykkiön alle, muualla saatettiin sytyttää hautalaiva tuleen.
Alvilda on rakennettu muistuttamaan norjalaista Oseberg-laivaa, joka on yksi kuuluisimmista viikinkiaikaisista vene-löydöistä. Se on 17 metriä pitkä, 4 m leveä ja painaa vesille laskettuna n. 14 tonnia. Rakennusmateriaaleina on käytetty lehtikuusta ja tammea.
Alvildan kaltaista laivaa olisi käytetty sekä kaupan- että sodankäyntiin. Se on knarria kapeampi, ja sen matala ja linjakas runko muistuttaa legendaarisia pitkälaivoja, joita käytettiin sodankäynnissä ja jotka olivat kapeampia ja nopeampia kuin kauppalaivat. Pitkälaivat saattoivat liikkua hyvin matalissa vesissä eli pääsivät lähelle rantaa, ja soveltuivat siksi nopeisiin hyökkäyksiin.
Alvilda on saanut nimensä kilpineito-legendan mukaan. Kilpineidot olivat naispuolisia sotapäälliköitä. Alvilda hävisi taistelun taaneja vastaan Hangon edustalla, mutta päätyi myöhemmin naimisiin vihollisen päällikön kanssa.
Alvilda on nostettu vesiltä ja saanut kunniapaikan viikinkikylässä, eli pääset tutustumaan laivaan samalla kun kierrät katsomassa muita alueen rekonstruktioita. Katso sijainti opaskartalla.